18.08.2021

,

Aula

Kuvataidenäyttely

Kuvataide

maalauskuva 2 1920x1080

Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijat hakivat näyttelyyn avoimella haulla. Teemoina näyttelyssä korostuu aika ja sen käsitteleminen, ajan kuluminen.

Esillä olevien teosten tekniikka painottuu erityisesti maalaukseen, mutta mukana on myös valokuvaa, keramiikkaa, veistotaidetta, tekstiiliä ja grafiikkaa.

Kuvataidenäyttely on esillä Musiikkitalon 3.kerroksen lasivitriineissä 18.8. – 4.9.2021. Musiikkitalo on avoinna: ma–pe klo 8–22, la klo 10–22 ja su klo 10–20

Näyttelyssä mukana olevat taiteilijat ovat:

Aho Henna

Blended fabric, 2021, 60x50x7 cm, erilaiset pellavakankaat, maalattu puuvillakangas, nyöri, sovellettu maalausmassa, betoni, pigmentoitu akrylaatti, naulat, puukehys

”Teoksessa on pääosassa lukuisista kerroksista rakentuva, käsin punottu maalauskangas. Maalauksen matriisiin, olemisen verkostoon, olen pujotellut pieniä elementtejä ympäristöstäni, epämääräisen ryppään läsnäoloa sekä monen päivän ajalta ajattomuuteen unhottautumista. Materiaali synnyttää inspiraation. Käsien rakkaus kohdistuu tuttuun raaka-aineeseen, joka yleensä jätetään huomiotta, vain maalin kantajaksi. Olen pyristellyt sinnikkäästi irti esittämisen pakosta. Työskentelyn lähtökohta on ollut uskollisuus ajatukselle, että teokset eivät esitä maalauskangasta vaan ne ovat maalauskangas.”

Olen maalari, joka kokeilee yhdessä maalauksen kanssa, ehkä hieman vinoutuneesta perspektiivistä. Tai ainakin tarkastelen maalausta laajemminkin kuin vain kuvapintaa kannattelevana taustarakennelmana. Minkälainen olio maalaus oikeastaan on, mihin se taipuu, missä se värisee omilla rajapinnoillaan?”

Aho Miina

Sliding (II), 2021, silkkipaino paperille, 92 x 64 cm

Runsaus ja hienovaraisuus käyvät vuoropuhelua serigrafialla toteutetussa teoksessa. Tiheänä toistuva piirrosjälki toimii alustana lomittain muodostuville väripinnoille. Kauempaa teos näyttäytyy väriliukumana, joka läheltä katsottuna paljastaa sisältämänsä yksityiskohtaisen jäljen.

Silkkipaino välineenä mahdollistaa työstää yhdellä vedostuskerralla olosuhteista ja värin käytöstä riippuvaisia, uniikkeja liukumia. Toiston määrä tekee työskentelystä merkityksellistä ja vedostusmenetelmästä osan teoksen luonnetta. Riisitärkkelyksestä ja pigmentistä hiertämäni vedostusvärit muodostuvat materiaaliseksi osaksi prosessia. Muovittomien vedostusaineiden käyttö on myös ekologisesti kestävämpi valinta.

Forsman Heidi

Maalauksessa ‘Who got the honey?’ pohditaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, yhteyttä ja erillisyyttä. Ihmiskeskeisessä, länsimaisessa ajattelutavassa ihminen ja luonto koetaan usein toisistaan erillisinä. Elämämme ovat kuitenkin luonnosta riippuvaisia, ja se kuinka elämme heijastuu luonnon tilaan. Luonto on läsnä ihmisen toiminnassa ja ihmisessä itsessään. Se nähdään myös välineenä ihmisen hyvinvoinnin ja kehityksen edistämiseksi. Luontosuhde on ristiriitainen; koemme kuuluvan luontoon ja samalla tunnemme itsemme ulkopuolisiksi.

Mehiläisiä uhkaa ihmisen aiheuttama kato. Niukentuneet luonnonvarat eivät jakaudu tasaisesti ja eriarvoisuus kasvaa. Maalauksessa olevat mehiläistarhaajat ovat anonyymejä: puvun alla voi olla kuka tahansa. Kummallisilta näyttävien pukujen tarkoitus on suojautua ja ohittaa luonto päämäärän saavuttamiseksi. Tunnistamattomuudesta huolimatta hahmot ovat hyvin inhimillisiä eleineen tutkaillessaan mehiläiskennoja. Kuka saa hunajan?

Hamada Natalie

Not just a wooden toy, 2021, silkkipaino, 54-80 cm.

"Se oli upea kesäilta eikä ihana paikkani ollut täynnä kuten tavallisesti ... Kiipesin karuselliin ja valitsin suosikkihevoseni. Sekoitus rikkaita värejä, peilejä ja melodioita ympäröi minua. Tasaisesti ja hitaasti liikuin ilmassa, menin pehmeästi ylös ja alas ja pyörin ympäriinsä ... Näiden vilkkuvien lämpimien valojen läpi heilutin äidilleni. Kaikki tuntui maagiselta ... ikuisuuden maagiselta"

"Not just a wooden toy" kuvaa iloista hetkeä, joka on tapahtunut kauan sitten. Natalie kokeilee kollaasissaan monikerroksista herkkyyttä; jhän valitsee, sulautuu spontaanisti ja rinnastaa eroja luodakseen uusia sävellyksiä, muotoja ja hahmoja. Natalie saa inspiraatiota ympäristöstään ja tuo paljon itseään töihinsä. Lapsuuden muistot ja lelut, käsinkirjoitetut kirjeet ja perhekuvat ovat hyviä esimerkkejä hänen inspiraatiostaan. Tämä silkkipaino tehtiin osana hänen maisterin tutkintoaan vuonna 2021.

  • teos on saanut inspiraationsa vanhasta perhekuvasta ja maalaus Anton Raphael Mengsistä 1770 -luvulla.

Herrmans Lina

Seconds Still, 2020, maalaus, 50 x 60 cm, akryyli, öljy, kalkki- ja vahaliidut kankaalle

Second still kanavoi häilyvyyttä olemisen ja olemattomuuden, näkemisen, näkyvyyden ja näkymättömyyden välimaastoissa, jota käsittelen laajemminkin työskentelyssäni pääasiassa muistojen, ajatusten ja niiden muovaantumisen ja vääristymisen merkeissä. Teokseni ovat ajatusryppäitä, merkkejä ajatuksista, muistiinpanojen tunnistamatonta häilyvyyttä. Tila, jossa kerrostumat eksistoivat, eivät niinkään symbioosissa tai harmoniassa keskenään, mutta ovat ja muotoutuvat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Jännitteet ja erityisesti tyhjä tila kiinnostavat minua, myös feministisinä akteina. Tyhjällä tilalla tilan ottaminen.

Hyttinen Annamaari

Lost in the rye

Viime aikoina olen tutkinut eksymistä ja eksymisen kokemuksia. Lost in the rye-maalauksen lähtökohtana oli oma eksymiskokemukseni. Kun olin lapsi, eksyin ruispeltoon. Olin siellä isosiskoni kanssa ja muistan elävästi kuinka edellä kulkeneen siskoni sinivalkoraidallinen kesälakki katosi huojuvien, minua paljon pidempien viljankorsien sekaan. Näin ainoastaan kullanruskean viljan ja pienen kaistaleen sinistä taivasta. Vilja oli imaissut minut sisäänsä. Kaikki äänet katosivat, en kuullut siskoni liikkeitä eikä kukaan kuullut minua. Eksymisessä minua kiinnostaa sen luonne. Eksyminen mielletään usein pelottavaksi ja eksyksistä pitää löytää nopeasti oikealle reitille ja turvaan. Mutta voiko eksymisessä löytää rauhan? Voiko eksyksissä oleminen olla tavoittelemisen arvoinen tila tai tunne?

Liwata Liisa-Irmelen

"Olen työskennellyt kansalaisuutta ja ulkopuolisuutta käsittelevien teemojen parissa, erityisesti sekä maallisesta että ulkoavaruudellisesta näkökulmasta. Kyseinen keramiikkateos on syntynyt tekemieni valokuvakollaasien ja runojen pohjalta, joissa kansalaisuus on saanut sekä uudenlaisen olomuodon että määritelmän. Aiheet heijastuvat teoksessa, jossa työstän savea kollaasimaisesti yhdistämällä tuttuja ihmismuotoja tunnistamattomiksi kuviksi."

Manuchar Zagros

Haavoittunut luonto

”Kaukana kotiseudultani en hahmottanut enää missä olin, kuitenkin oivalsin oksista ja puista olevani turvassa. Taustalla allas, jossa joki, tummia oksia ja kallistumia: miksi kukaan ei kuuntele minua, miksi kukaan ei näe minua? Miksi kukaan ei välitä minusta? En koskaan ole kokenut olevani ymmärretty, vaan ainoastaan minua on käskytetty, ainoastaan minua on lääkitty, ja ainoastaan minua on komennettu, mutta kukaan, ei kukaan, ole kunnioittanut minua koskaan. Minun kehoani, minun kyyneleitäni.”

Minä tarkoittaa tässä tekstissä haavoittuneen ja loukatun luonnon asemaa.

Nyman Aala

Note, ryijy, 2021

Note ryijy on käsin tuftattu seinävaate, joka tutkii aikaa ja muistia käsitteinä. Teoksessa hetkellinen muuttuu pysyväksi ja hätiköity hiotuksi. Ryijyn pinnalla abstraktina näyttäytyvä kuvio on hahmotelma muistivihon sivulta. Se on luonnos suunnitelmalle, joka ei koskaan toteutunut. Nyt ääriviivoja on työstetty ajallisesti pitkään.

Miksi kiireisesti hahmoteltu mustekynäluonnos eroaa aikaa vievästä perinteisestä tekstiilin työstötekniikasta? Onko aika tekniikan lisäksi tekijä, joka osallistuu muuntamaan kuvan?

Perinteisesti arvokkaana pidetty ryijy on esine, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Teoksessa tiivistyy ajatus jonkin alitajuisen ja tiedostamattoman siirtymisestä materiaalin lomassa. Mitä me muistamme ja miksi?

Orlov Ilya

Ilja Orlov on helsinkiläinen käsitetaiteilija ja teoreetikko. Vuonna 2019 Orloville myönnettiin Merita -säätiön apuraha, joka myönnettiin toukokuussa 2019 Venetsian tutkimuspaviljongissa. Tällä hetkellä Orlov työskentelee väitöskirjansa Artwork: Reflections on the Practical Ontology of Art parissa. Hän väittelee myöhemmin tänä vuonna. Orlov on uuden kansainvälisen käsitetaiteeseen keskittyvän aikakauslehden Shy Plumber perustaja ja päätoimittaja.

Saali Kerttu

Teoksiani yhdistää pyrkimys luoda tilanteita ja paikkoja, jossa valo ja tiedostamaton ovat läsnä. Maalaamisessa minua kiinnostaa sen nonverbaalisuus. Teosteni kautta tarjoan niiden katsojalle kokemuksen, joka antaa ainoastaan vihjeitä jostain olemassa olevasta, ja paljastaa maalauksen puhuvan täysin omaa kieltään. Maalauksiani yhdistää niiden väriajattelu, joka kumpuaa impressionistisesta ajatuksesta, jossa väri näyttäytyy erilaisina valo-olosuhteina. Inspiraatiota etsin havaintomaailman mieleenpainuvista kokemuksista kuten tiheän metsän läpitunkevasta auringonvalosta tai veden pinnan värityksestä ja liikkeistä. Myös muiden taiteilijoiden tuotanto inspiroi minua.

Sisältä, 2021, Öljy kankaalle, 33x29 cm

Feel Helsingissä esillä oleva teos ”Sisältä” sai alkunsa uteliaisuudesta maalata itselleni hieman vieraammalla värillä. Vuonna 2020 maalauksiani peitti paletti jossa vihreän, oranssin seka sinisen eri sävyt olivat vahvasti valloillaan. Punaisella halusin rikkoa tätä totuttua kaavaa. Nimeän maalaukseni aina pitkän pohdinnan ja tarkan katsomisen jälkeen. Tämän teoksen kohdalla mieleni liikkui ihon alaisessa maailmassa, ja se tuntui kertovan jostain joka löytyy jonkin pinnan alta, sisältä.

Tuulensuu, 2020, Öljy mdf-levylle, 40x35 cm

Toinen esillä oleva maalaus sai nimekseen Tuulensuu siitä heräävien assosiaatioiden mukaan. Teoksen muodot tuntuvat lipuvan ja pyörivän teoksen pinnalla, kohti maalauksen reunoja ja keskustaan, kuin tuulenvireessä

Zhiyu Xiao

Muistaminen on matka itseen. Se tarkoittaa menneen kokemuksen hapuilevaa muistelua, visualisointia ja uudelleen koskettamista, muodon antamista immateriaaliselle, joka on jo kauan sitten häivennyt ja kertomaton. Muistamisen ja maalaamisen kerrostuminen on minulle jatkuva henkilökohtainen tutkimusmatka kuvien, muistin ja ajan välisiin suhteisiin.

Teostiedustelut Soili Sirenteelta, soili.sirenne@uniarts.fi.